VANHEMMILLE JA MUILLE KASVATTAJILLE

Nuoren huumeiden käytön aloittaminen on usein monen tekijän summa. Onnistumiset ja siitä syntyvät mielihyvän tunteet ovat voineet syystä tai toisesta jäädä kokematta ”selvin päin” ja nuori hakee niitä huumausaineista.

Käyttöön saattaa liittyä myös nuoren kyvyttömyyttä kohdata ja ratkaista vastaantulevia ongelmia, minkä vuoksi hän käyttää huumausaineita ongelmanratkaisukeinona. Ongelmia saattavat olla esim. ryhmäpaine, koulupaineet, identiteettiongelmat, seurustelun katkeaminen, vammautuminen tai fyysiset kivut.

Paras huumausaineiden käyttöä ennaltaehkäisevä keino vanhempien osalta on se, että he tuntevat lapsensa mahdollisimman hyvin, viettävät hänen kanssaan tarpeeksi aikaa, kyselevät kuulumisia, asettavat turvalliset rajat ja tietävät, missä porukoissa hän liikkuu.

Vanhempien ei myöskään pidä hyväksyä alaikäiselle minkäänlaisten päihteiden käyttöä, ei edes alkoholin. Kielteinen asenne päihteisiin on tärkeä ehkäisevä tekijä.

Ennen varsinaista omaan läheiseen kohdistuvaa käyttöepäilyä perheessä ollaan useimmiten tilanteessa, jossa huumausaineista ei tiedetä juuri mitään ja koetaan, että huumeongelma on sen luonteinen, ettei se voi koskettaa omaa perhettä millään tavalla. Juuri tämän vuoksi jo pelkkä oman läheisen käytön epäily on shokki. Asian paljastuttua tavalla tai toisella perheessä koetaan usein häpeää ja syyllisyyttä tapahtuneesta – vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat ja puoliso kukin omalla tavallaan.

Apua tarvitsevat käyttäjän lisäksi myös koko muu perhe, koska perheenjäsenen huumeiden käyttö voi sairastuttaa koko perheen ja muuttaa koko lähipiiriä toimimaan epäterveellä tavalla. Silloin, kun läheiset jaksavat säilyttää todellisuuden tajun, pitää jalat maassa ja toimia terveellä tavalla, perhe on korvaamaton ja paras voimavara käyttäjälle.

Läheisten tulisi hoitaa itseään, etteivät he mene liian syvälle omiin oireisiinsa ja samalla vahvista sairautta. Jo helpottamalla käyttäjän syyllisyyttä nostetaan hänen ihmisarvoaan. Tällä on pitkällä tähtäimellä tervehdyttävä vaikutus. 

Kohtaaminen

Huumeiden käyttö ei ole irrallinen ilmiö, vaan osa ihmisen elämäntilannetta. Huumeiden käyttäjän kohtaamisessa ongelmaa on lähestyttävä kokonaisvaltaisesti: on muistettava, että päihderiippuvuuden ohella kyse voi samalla kertaa olla myös somaattisesta sairaudesta, psyykkisestä häiriöstä sekä sosiaalisesta ongelmasta.

On siis tärkeää tietää huumeiden käyttäjän todellinen tilanne, että hänet voidaan kohdata oikealla tasolla ja ymmärtää hänen käyttäytymisensä taustalla olevia oireita ja häiriöitä. Huumeiden käyttäjä voi olla pohjimmiltaan pelokas, ahdistunut ja henkisesti rikkinäinen ihminen, joka saattaa käyttäytymisellään herättää vastapuolessa sekä pelon että vihan tunteita. Käyttäjän minäkuva voi olla häiriintynyt, ja hänellä saattaa olla heikko itsetunto.

Kaiken perusta on käyttäjän ihmisarvoinen kohtelu.

Suojaavat ihmissuhteet

Keskeisiä suojaavia tekijöitä ovat sellaiset ihmissuhteet, jotka onnistuvat kompensoimaan lähiympäristössä olevia vuorovaikutuksen heikkouksia. Osa näistä toteutuu laajennetun perheen (isovanhemmat, sukulaiset), osa epämuodollisesti harrastusten kautta, mutta myös esimerkiksi koulussa opettajan ja oppilaan välisessä suhteessa, jolla on tärkeä merkitys.

Vahvistamalla suojaavia tekijöitä voidaan ehkäistä päihteiden käyttöä. Suojaaviin tekijöihin kuuluvat mm. perheenjäsenten hyvät keskinäiset vuorovaikutussuhteet, hyvät ystävyyssuhteet ja onnistumisen mahdollisuuksia tukevat olosuhteet koulussa ja/ tai työssä. Lisäksi nuorella tulisi olla vähintään yksi läheinen ja luotettava aikuissuhde.

Myös henkilön elämänhallinnan kehittäminen ja itsetunnon tukeminen sekä huomion kiinnittäminen mielihalujen hallintaan ovat merkittäviä tehtäväalueita.

Lasten ja nuorten vapaa-ajan vieton mahdollisuuksien kehittäminen, nuorten omaehtoinen vertaistoiminta sekä vapaa-ajanvietto- ja harrastusmahdollisuudet ovat nekin tärkeitä tekijöitä autettaessa nuoria terveen elämän alkuun.