Kokeilua, satunnais- vai ongelmakäyttöä?

Huumeiden käyttäjät voidaan karkeasti jakaa kokeilijoihin, satunnaiskäyttäjiin ja ongelmakäyttäjiin.

Huumeiden käyttö ei automaattisesti jatku kokeilusta eteenpäin, toisaalta taas käytössä on havaittavissa tiettyä kaavamaisuutta kokeilusta satunnaiskäytön kautta riippuvuuteen. Yksi voi lopettaa ensimmäisen kokeilukerran jälkeen, toinen käy läpi koko asteikon ennen kuin lopettaa, kolmas ei lopeta koskaan.

On eri näkemyksiä siitä, missä vaiheessa satunnaiskäyttö muuttuu ongelmakäytöksi – vai muuttuuko se. Totuus on kuitenkin se, että jokainen kokeilukerta on riski; koskaan ei voi tietää, mihin ensimmäinen käyttökerta johtaa.

Kokeilijaksi sanotaan sellaista huumausaineiden käyttäjää, jonka käyttömäärä jää muutamaan kertaan. Hän hakee kokeilustaan tyydytystä kokeilunhaluunsa ja uteliaisuuteensa sekä hetkellistä mielihyvää ja irtautumista arjesta – useimmiten kannabiksen avulla.

Käytön aloittaminen on usein monen tekijän summa, joka muodostuu henkilöön itseensä liittyvistä ominaisuuksista, tilannetekijöistä ja ympäristön vaikutuksista. Onnistumiset ja siitä syntyvät mielihyvän tunteet ovat voineet syystä tai toisesta jäädä kokematta ”selvin päin”, ja niitä haetaan huumausaineista. Myös alkoholihumala saattaa rohkaista kokeilemaan. Käyttöön saattaa liittyä myös henkilön kyvyttömyyttä kohdata ja ratkaista haastavia vastaantulevia tilanteita, minkä vuoksi hän käyttää huumausaineita ongelmanratkaisukeinona. Näitä tilanteita saattavat olla mm. sosiaalinen paine, työttömyys, työpaineet, identiteettiongelmat, vaikeudet ihmissuhteissa, vammautuminen tai fyysiset kivut.

Satunnaiskäyttäjällä on menossa huumausaineen kanssa ”kuherruskuukausi”. Hän on rakastunut aineeseen, käyttöön liittyviin välineisiin, tilanteisiin ja ihmisiin. Huumeiden käyttäjäksi hän ei itseään koe vaan katsoo voivansa lopettaa koska vaan. Käyttö on tapa- ja tilannekäyttöä ja ajoittuu vapaa-aikaan.

Mitä kauemmin satunnaiskäyttöä kestää, sitä helpommin ympäristö alkaa huomata muutoksia käyttäjässä.

Ongelmakäyttäjä on puolestaan jo menettänyt kontrollin käyttöönsä. Huumausaineiden käyttö on pakkomielle ja sillä tavoitellaan ”normaalia” toimintakykyä, ei enää niinkään mielihyvää.

Viimeistään tässä vaiheessa ”kulissit” yleensä romahtavat elämän eri osa-alueissa, eli esim. työssä suoriutuminen, arkisten tehtävien hoitaminen ja lupausten pitäminen eivät enää onnistu. Käytön fyysiset, psyykkiset, taloudelliset ja sosiaaliset haitat ovat näkyvissä. Mahdolliset käytön rahoitusvaikeudet saattavat johtaa rikolliseen toimintaan.

Motivoituminen käytön lopettamiseen ja tie kohti huumeetonta elämäntapaa lähtee tyytymättömyyden kokemisesta omaan sen hetkiseen olotilaan ja avun tarpeen myöntämisestä.

Ennen kuin käyttäjä on motivoitunut hoitoon, on hänen käytävä läpi ristiriitavaihe ja hahmotettava oma tilanteensa. Tämä voi tapahtua missä vaiheessa tahansa. Päihteettömään elämään päästään usein vielä monenkin retkahduksen kautta. Ne ovat luonnollinen osa prosessin etenemistä.

Ristiriitavaiheessa käyttäjä tuntee tarvitsevansa apua ja myöntää olevansa riippuvainen aineesta. Käyttö on kuitenkin tässä vaiheessa hoitoa tärkeämpää, kuvitelmat ja ajatukset hoidosta ovat vielä epärealistisia. Käyttäjä hakee motivaatiota ja hän saattaa mennä hoitoon, mutta matkalla voi olla useita retkahduksia.

Motivoitumisessa hoitoon suhtautuminen omaan tilaan muuttuu realistisemmaksi ja käyttäjällä on suunnitelmia ja tavoitteita hoidosta. Retkahduksia tapahtuu mahdollisesti silti vielä ja ne ovatkin osa toipumisprosessia. Osa onnistuu käytön lopettamisessa itsekseen läheisten tuella, osa käyttää oma-apuryhmiä ja/ tai avohoidon palveluita. Osa hakeutuu laitoshoitoon. Jotkut saattavat lopettaa huumausaineiden käytön myös voimakkaan tunne-elämyksen – esimerkiksi uskoontulon - johdosta.

Huumeettomassa elämässä henkilö oppii elämään ilman aineita hankittuaan itselleen välineitä ja menetelmiä vastustaa impulsseja ja kiusauksia käyttää aineita. Erityisen tärkeää on saada kuntoutuvalle henkilölle tarvittavia tukipalveluita, esim. tukihenkilö tai -ryhmä. Tasapainoisen elämän perusasiat, kuten asunto, opiskelu tai työpaikka sekä harrastukset ja ihmissuhteet kuuluvat tärkeänä osana uuteen elämäntapaan.