Päihdeongelmaisen ihmisen läheisten ja perheen roolin ymmärtäminen on ollut Irti Huumeista ry:n vahvuus ja erityispiirre. Yhdistyksen toiminnassa mukana olevilla vapaaehtoisilla on usein omakohtaista kokemusta huumeriippuvuudesta perheen ongelmana.

Irti Huumeista ry on tehnyt työtä huumeidenkäyttäjien ja heidän läheistensä kanssa jo yli 30 vuotta. Toimintamuotoina ovat läheisryhmät, tukihenkilötoiminta, koulutus ja ennaltaehkäisy sekä yhteiskunnallinen vaikuttaminen erityisesti perheitä koskevissa huumekysymyksissä yhteiskuntatasolla. 

LÄHEISTEN OPAS antaa helpotusta ja neuvoja tilanteeseen, jossa ihminen arvelee läheisensä käyttävän päihteitä. 


TEEMAAN LIITTYVIÄ ERITYISKYSYMYKSIÄ

Lisääntyessään huumeiden käyttö koskettaa yhteiskuntatasolla hyvin erilaisia perheitä, tutkimusten mukaan Suomessa olisi nykyisellään arviolta 30 000 huumeiden ongelmakäyttäjää.

Huumeidenkäyttäjän läheisen oma terveys ja hyvinvointi voivat olla koetuksella. Tavallisimpia oireita, joita läheiset tilanteissa kokevat, ovat masentuneisuus, unettomuus sekä erilaiset psykosomaattiset oireet.

Läheisen huumeidenkäyttö herättää paljon tunteita, jotka ovat usein keskenään ristiriitaisia. On vaikeaa rakastaa, kun samalla vihaa sitä, mitä toinen tekee sekä häpeää sitä.

Paljon keskustelua herättävä teema on ”huumeidenkäytön mahdollistaminen”, mikä tarkoittaa sitä, että huumeita käyttävä perheenjäsen pelastetaan hänen käyttönsä seurauksilta.

Toinen paljon kysymyksiä herättävä asia on se, saako huumeita käyttävälle perheenjäsenelle antaa rahaa? Sitä ei lähtökohtaisesti suosita, mutta päätöksen asiassa tekevät asianosaiset. Ulkopuolinen taho ei voi ottaa vastuuta perhettä koskevista asioista, ja on hyvä ottaa huomioon, että ihmiset ja heidän elämäntilanteensa ovat aina yksilöllisiä.

Perheenjäsenen huumeidenkäyttöön liittyy usein keinottomuutta, pelkoja tulevaisuudesta sekä syyllisyyttä siitä, onko itse tehnyt kaiken mahdollisen huumeita käyttävän perheenjäsenen tilanteen eteen.

Toivon näkökulma on tärkeä, tilanne saattaa muuttua. Huumeidenkäyttö voi olla jakso elämässä, mikä päättyy hoidon, kuntoutuksen tai elämäntilanteen muuttuessa.

ALAIKÄISEN HOITOONOHJAUS

Alle 18-vuotiaan kohdalla on muistettava hänen käytöksestään huolimatta, että hän on vielä lapsi. Vanhemmat sekä huoltajat ovat viimekädessä vastuussa hänestä.
Huumeidenkäyttöön on hyvä puuttua jo kokeiluvaiheessa, asia on hyvä ottaa puheeksi lapsen kanssa ja kysyä mahdollisesta huumeidenkäytöstä suoraan esim:  ”Oletko käyttänyt jotain huumeita, jos niin mitä? ”  tai ” Käytitkö kannabista eilen yhdessä kavereittesi kanssa?”
Lapsen on helpompi antaa suora vastaus jo esitettyyn kysymykseen. Tärkeää on myös muistaa aito ja avoin ote asiaan.  Keskusteluun voi tarvittaessa ottaa mukaan koulun tai terveys- ja sosiaalitoimen ammattiapua. Nuoren olisi hyvä pysähtyä itse pohtimaan huumeidenkäyttöön liittyviä riskejä sekä mahdollisia seurauksia.
Lastensuojelulain mukaan lapsi on otettava huostaan, mikäli hän vakavasti vaarantaa terveyttään ja kehitystään esimerkiksi käyttämällä päihteitä.

TÄYSI-IKÄISEN HOITOONOHJAUS

Hoitoonohjauksessa on tärkeä ottaa huomioon käyttäjän oma näkökulma asiaan sekä kunnioittaa häntä ihmisenä usein vaikeasta tilanteesta huolimatta. Ensisijaista on ottaa hoitoon hakeutuminen hänen kanssaan puheeksi. Omasta huolesta tai epäilyksestä kannattaa kertoa rehellisesti.  
Älä syyttele, pitäydy tosiasioissa ja kerro, mikä tilanne tai asia on herättänyt huolesi tai epäilyksesi asian suhteen.

Käytön esiin tuleminen ja siitä puhuminen herättää usein alkuun kielteisiä tunteita, mutta myös helpotusta siitä, ettei asiaa tarvitse enää salata.

-       Tahdonvastaista hoitoa ei anneta huumeriippuvuuden perusteella. Psyykkisen voinnin perusteella tahdon vastaisen hoidon kriteerit saattavat täyttyä (avoin psykoottisuus, itsetuhoisuus). Näistä arvion tekee aina lääkäri. 


Keskeisintä hoitoon hakeutumisessa on huumeidenkäyttäjän oma motivaatio muutokseen. Toisen puolesta ei voi raitistua.

Suomessa päihdehoito jaetaan usein katkaisu- ja kuntouttaviin hoitoihin.  Päihdehoitoa tarjoavia yksiköitä on valtakunnallisesti hyvinkin erilaisia. Hoitopaikkoja ja hoidon kestoa koskevat päätökset tehdään kunnallisessa sosiaali- ja terveystoimessa, jollei kyseessä yksityisesti maksettava hoito.

PERHE-ELÄMÄ JA HUUMEONGELMA

Huumeidenkäytön tullessa esiin perhe ajautuu usein kriisiin, niin kuin käy monien muidenkin vakavien sairauksien kohdalla.

Asiaan sopeutuminen ja tapahtuneen hyväksyminen vie usein aikaa. Perheen elämä on muutoksessa, asiat palaavat harvoin täysin ennalleen.
Tavallista on, että läheisten ja perheenjäsenten oma elämä mukailee huumeidenkäyttäjän sen hetkistä tilannetta.

Lapsen ja vanhemman välinen suhde värittää voimakkaasti elämää etenkin silloin, kun vanhemmalla on erityistä huolta lapsen hyvinvoinnista.

Tilanteeseen liittyvä psyykkinen työskentely ja asian käsittely on perheenjäsenillä yksilöllistä,  esim. vanhemmat saattavat katsoa lapsen tilannetta eri näkökulmista.

Huumeidenkäyttäjän tilanne koskettaa kaikkia perheenjäseniä ja muuta lähiympäristöä, kuten ystäviä, sukulaisia ja naapureita.

Perheenjäsenet itse päättävät kenelle haluavat olla asiasta avoimia, kaikille asiasta ei tarvitse kertoa. On hyvä suojata myös itseään.

Perheenjäsenten oma jaksaminen ja itsestä huolehtiminen on tärkeää, vaikka huumeidenkäyttäjän sen hetkistä tilannetta ei pystyisikään auttamaan.

Lähteet:

Huumetilanne Suomessa 2014 — Julkari. V. Varjonen
Perhekeskeisen huumetyön opas 2003. M.Leskinen, A-M. Kalamaa, E.Rytkölä. Tähtikuviot Oy.
Vertaistukiryhmät - MANUAALI. 2013. K-M.Hakasaari, U. Lipsanen.