HIV - Ensiapu, toteaminen ja hoito

Ensiapu:

Jos limakalvot (nenä, suu, silmät, sukuelimet tai peräaukko) joutuvat kosketuksiin hi-virusta sisältävän veren, siemennesteen tai emättimen eritteen kanssa, huuhtele runsaalla vedellä.

Jos avohaava joutuu kosketuksiin hi-virusta sisältävän veren, siemennesteen tai emättimen eritteen kanssa tai jos pistät itseäsi käytetyllä neulalla: Anna haavan vuotaa kunnolla verta tai jos tämä ei ole mahdollista, huuhtele runsaalla vedellä. Puhdista haava vedellä ja saippualla ja suojaa haava tarvittaessa laastarilla. Älä missään tapauksessa puristele tai ime haavaa.

Ota aina välittömästi yhteys lähimpään terveyskeskukseen tai -asemaan, lähimmän sairaalan infektio-osastoon tai esim. HUS:n Auroran sairaalan infektiosairauksien klinikkaan varmistaaksesi, pitäisikö sinun käydä hiv-testissä ja saada tartuntaa ehkäisevää lääkehoitoa. Ehkäisevä hiv-lääkehoito tulisi aloittaa mahdollisimman nopeasti, viimeistään 24–36 tunnin kuluessa altistumisesta.

Toteaminen:

Hiv-tartunnan seurauksena elimistössä kehittyy vasta-aineita hi-virukselle, jotka pystytään löytämään laboratoriotestillä verestä yleensä 4 viikon kuluttua mahdollisesta altistumisesta (ns. ikkuna-aika, engl. ´window period´).

Testin tulos on luotettava 3 kuukauden kuluttua mahdollisesta altistumisesta.

Hiv-vasta-aineita voidaan myös etsiä ns. pikatestillä verestä tai syljestä, jolloin tuloksen saa samalla käynnillä. Pikatestikin kannattaa tehdä vasta 3 kuukauden kuluttua mahdollisesta altistumisesta. Pikatestin positiivinen tulos varmistetaan aina suoniverinäytteestä otettavalla hiv-vasta-ainetestillä.

Erikoistilanteissa voidaan suoniverinäytteestä etsiä hi-viruksen p24-antigeeniä, jota ilmaantuu 2–4 viikon kuluttua tartunnasta.

Antigeenitestin tulos varmistetaan aina suoniverinäytteestä otettavalla hiv-vasta-ainetestillä.

Virusmäärä- eli PCR-testillä pystytään etsimään hi-viruksen osasia verestä ennen kuin vasta-aineita on muodostunut. Tämä tutkimus on niin kallis, ettei sitä käytetä rutiinitestauksena.

Vaikka tartuntaa ei vielä pystyttäisi toteamaan vasta-aine- tai antigeenitestillä, voi tartunnan saanut levittää hiv:n eteenpäin. Hiv-testin tulos kertoo testattavan henkilön tilanteen testin ottamishetkellä. Oma negatiivinen hiv-testin tulos ei takaa, ettei seksikumppanilla olisi hiv-tartuntaa.

Hoito:
Hiv-infektioon ei ole olemassa parantavaa lääkitystä. Tartunnan saaneen terveydentilaa seurataan ja hänen terveydestään huolehditaan mm. antamalla tarvittavia rokotuksia.

Hiv:n lisääntymisen estolääkitys aloitetaan, kun ihmisen puolustusjärjestelmän tila heikkenee . Hoidosta vastaavat yliopistolliset sairaalat alueensa keskus- ja aluesairaaloiden ja psykiatristen sairaaloiden kanssa. Sairaaloissa hiv-infektion hoito on keskitetty sisätautien yksikköön.

Lähteet: Päihdelinkki, Kansanterveyslaitos