HUUMEIDEN KÄYTTÄJIEN HOITO

Tutkimusten mukaan varhainen puuttuminen päihteiden ongelmakäyttöön on tehokkaampaa kuin pitkälle kroonistuneiden hoitaminen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelut sekä myös koulut ja muut oppilaitokset tulee valmentaa huumausaineiden käytön varhaiseen tunnistamiseen. Varhaisvaiheen käyttäjää ei tulisi puuttumisella leimata narkomaaniksi, vaan asiaa olisi käsiteltävä yhtenä vaarallisena riskikäyttäytymisen muotona.

Huumausaineiden käytön lopettaminen on monta kertaa helpompaa sellaisessa vaiheessa, jossa varsinaista riippuvuutta tai ajautumista huumausaineiden käyttäjien alakulttuuriin ei vielä ole ehtinyt tapahtua. Erityisen tärkeää on kehittää varhaisen puuttumisen keinoja ja lopettamista tukevia työmuotoja.

Vierotustilojen hoito

Suurimpana ongelmana nuoren akuutin huumekierteen katkaisussa ei ole varsinaisten fyysisten vieroitusoireiden hoitaminen, vaan ongelmana on onnistua pysäyttämään kierteeseen liittyvän päihtymystilan muokkaama kaoottinen käyttäytyminen.

Jos päihdekierre on synnyttänyt psykoottisen tilan, sekavuustilassa oleva nuori on saatava psykiatriseen päivystykseen, arviointiin ja hoitoon, jonne ohjataan mielenterveyslain mukaisesti terveyskeskuksen päivystyspalveluiden kautta. Päihtymykseen liittyvän myrkytystilan akuuttihoidon jälkeen tai akuutin infektion hoidon aikana on syytä selvittää päihdekierteen vaikeusaste ja mahdollinen jatkohoidon tarve.

Kuntouttava hoito

Huumausaineriippuvaista potilasta pyritään kuntouttamaan pitkäjänteisemmin avohoidossa tukeutumalla joko terapiaan ja/tai erillisiin vapaaehtoistyön tukiverkostoihin (AA, NA eli Nimettömät Narkomaanit, Irti Huumeista ry, Walkers, Youth Against Drugs) tai esimerkiksi kuntouttaviin laitosohjelmiin (esim. VAK ry:n Kankaanpään A-koti ja Mikkeli-yhteisö), hoitokoteihin ja tuettuihin asumispalveluihin.