HIV

Hiv on Hi-viruksen aiheuttama sairaus, joka tuhoaa veren valkosoluja. Elimistöön syntyy sairauden johdosta pysyvä infektiotila, joka vaurioittaa ihmisen puolustusjärjestelmää. Hiv-positiivisen henkilön veressä on Hi-viruksen vasta-aineita.

Yleisimpiä oireita:
Hiv-tartuntaa ei voi todeta ns. ensioireista. Osalle tartunnan saaneista kehittyy 1–6 viikon kuluessa tartuntahetkestä tavanomaisten flunssaoireiden kaltaisia oireita: kurkkukipua, kaularauhasten turvotusta, kuumetta, ihottumaa, lihaskipuja ja päänsärkyä. Oireista saattaa tulla vain muutama ja nekin niin lievinä, ettei tartunnansaaja osaa välttämättä epäillä hiv-tartuntaa. Hiv-tartunnan mahdollisten ensioireiden jälkeen hiv-positiiviset ovat useimmiten vuosikausia täysin oireettomia.

Tarttuminen:

• veren välityksellä
• yhteisten neulojen, ruiskujen tai muiden ruiskeen antamiseen liittyvien välineiden käytössä
• verikontaktissa veren siirron tai muun verituotteen kautta
• siemennesteen ja emätineritteen välityksellä
• suojaamattomassa yhdynnässä emättimeen tai peräaukkoon
• suuseksissä, jossa siemennestettä, miehen virtsaputken päälle erittyvää nestettä tai emättimen eritettä joutuu suuhun (mahdollisuus tosin selvästi pienempi kuin suojaamattomassa yhdynnässä)
• äidistä lapseen raskauden tai synnytyksen aikana, myös rintaruokinnan kautta

Tartunnan mahdollisuus on siis olemassa, jos limakalvoille tai rikkoutuneelle iholle päätyy runsaasti virusta sisältävää kehon nestettä: verta, siemennestettä, miehen virtsaputken suulle erittyvää nestettä tai emättimen eritettä. Valtaosa hiv-tartunnoista saadaan suojaamattomassa seksissä kumppanilta, joka ei tiedä omasta tartunnastaan.

Hiv ei tartu normaalissa kanssakäymisessä:

• pisaratartuntana, esim. yskiessä
• suudeltaessa, jos suu on terve eikä syljessä ole verta
• yhteisistä astioista
• wc-istuimesta
• kylpyvedestä, saunasta tai uima-altaasta
• hyttysten välityksellä

Hiv-infektion saanut ei muodosta riskiä ympäristölleen vaan voi toimia yhteiskunnassa lähes kaikissa tehtävissä täysin normaalilla tavalla.
 
Suojautuminen:

• Käytä kondomia oikein aina koko yhdynnän ajan; kondomi on vaihdettava, jos siirrytään yhdynnän aikana ruumiinaukosta toiseen.
• Kahden kondomin käyttö päällekkäin ei lisää turvallisuutta vaan synnyttää vain enemmän hankausta, joka lisää repeytymisen ja peniksen päältä liukumisen mahdollisuutta
• Käytä aina puhtaita omia ruiskuja, neuloja, filttereitä, klikkikuppeja ja muita välineitä.
• Älä tee verivalaa.
• Jos hankit tatuointeja, huolehdi siitä, että ne tehdään steriilisti.

Ensiapu:

Jos limakalvot (nenä, suu, silmät, sukuelimet tai peräaukko) joutuvat kosketuksiin hi-virusta sisältävän veren, siemennesteen tai emättimen eritteen kanssa, huuhtele runsaalla vedellä.

Jos avohaava joutuu kosketuksiin hi-virusta sisältävän veren, siemennesteen tai emättimen eritteen kanssa tai jos pistät itseäsi käytetyllä neulalla: Anna haavan vuotaa kunnolla verta tai jos tämä ei ole mahdollista, huuhtele runsaalla vedellä. Puhdista haava vedellä ja saippualla ja suojaa haava tarvittaessa laastarilla. Älä missään tapauksessa puristele tai ime haavaa.

Ota aina välittömästi yhteys lähimpään terveyskeskukseen tai -asemaan, lähimmän sairaalan infektio-osastoon tai esim. HUS:n Auroran sairaalan infektiosairauksien klinikkaan varmistaaksesi, pitäisikö sinun käydä hiv-testissä ja saada tartuntaa ehkäisevää lääkehoitoa. Ehkäisevä hiv-lääkehoito tulisi aloittaa mahdollisimman nopeasti, viimeistään 24–36 tunnin kuluessa altistumisesta.

Toteaminen:

Hiv-tartunnan seurauksena elimistössä kehittyy vasta-aineita hi-virukselle, jotka pystytään löytämään laboratoriotestillä verestä yleensä 4 viikon kuluttua mahdollisesta altistumisesta (ns. ikkuna-aika, engl. ´window period´).

Testin tulos on luotettava 3 kuukauden kuluttua mahdollisesta altistumisesta.

Hiv-vasta-aineita voidaan myös etsiä ns. pikatestillä verestä tai syljestä, jolloin tuloksen saa samalla käynnillä. Pikatestikin kannattaa tehdä vasta 3 kuukauden kuluttua mahdollisesta altistumisesta. Pikatestin positiivinen tulos varmistetaan aina suoniverinäytteestä otettavalla hiv-vasta-ainetestillä.

Erikoistilanteissa voidaan suoniverinäytteestä etsiä hi-viruksen p24-antigeeniä, jota ilmaantuu 2–4 viikon kuluttua tartunnasta.

Antigeenitestin tulos varmistetaan aina suoniverinäytteestä otettavalla hiv-vasta-ainetestillä.

Virusmäärä- eli PCR-testillä pystytään etsimään hi-viruksen osasia verestä ennen kuin vasta-aineita on muodostunut. Tämä tutkimus on niin kallis, ettei sitä käytetä rutiinitestauksena.

Vaikka tartuntaa ei vielä pystyttäisi toteamaan vasta-aine- tai antigeenitestillä, voi tartunnan saanut levittää hiv:n eteenpäin. Hiv-testin tulos kertoo testattavan henkilön tilanteen testin ottamishetkellä. Oma negatiivinen hiv-testin tulos ei takaa, ettei seksikumppanilla olisi hiv-tartuntaa.

Mihin voi mennä hiv-testiin?

• terveyskeskukseen tai -asemalle
• opiskelijaterveydenhuoltoon
• Aids-tukikeskukseen
• SPR:n Pluspisteeseen
• huumeidenkäyttäjien terveysneuvontapisteeseen
• yksityisille lääkäriasemille

Aids-tukikeskuksissa, SPR:n Pluspisteissä ja huumeenkäyttäjien terveysneuvontapisteissä testi on maksuton ja nimetön. Jotkut terveyskeskukset ja terveysasemat tekevät testin haluttaessa nimettömänä.

Hoito:
Hiv-infektioon ei ole olemassa parantavaa lääkitystä.

Tartunnan saaneen terveydentilaa seurataan ja hänen terveydestään huolehditaan mm. antamalla tarvittavia rokotuksia.

Hiv:n lisääntymisen estolääkitys aloitetaan, kun ihmisen puolustusjärjestelmän tila heikkenee .

Hoidosta vastaavat yliopistolliset sairaalat alueensa keskus- ja aluesairaaloiden ja psykiatristen sairaaloiden kanssa. Sairaaloissa hiv-infektion hoito on keskitetty sisätautien yksikköön.

Sairauden eteneminen:

Hiv-infektion etenemistä aids-vaiheeseen on mahdoton ennustaa. Tartunnan jälkeinen elinaika riippuu virustyypistä, tartuntahetkellä siirtyvästä virusmäärästä, tartunnansaaneen vastustuskyvystä, iästä, mahdollisista muista sairauksista ja monista muista tekijöistä.

Infektion etenemisen myötä tapahtuva puolustuskyvyn heikentyminen voi edesauttaa oheistautien puhkeamista, mutta niiden oireet pystytään pitämään lääkkeillä kurissa. Tämä mahdollistaa myös aids-vaiheessa olevien pitkät oireettomat jaksot. Nykyisin käytössä olevien lääkkeiden avulla hiv-infektio ei välttämättä lyhennä ihmisen elinikää, ja aids-vaihe voi jopa jäädä kokonaan tulematta. Lääkkeet eivät kuitenkaan poista hi-virusta elimistöstä.

Ilman hiv-lääkitystä tilastollinen keskimääräinen odotettavissa oleva elinaika tartuntahetkestä on länsimaissa noin 12 vuotta ja aids-vaiheeseen siirtymisen jälkeen kaksi ja puoli vuotta. Uusilla tehokkailla hiv-lääkkeillä aids-kuolemat on saatu laskuun kehittyneissä maissa.

Lähteet:   Päihdelinkki, Kansanterveyslaitos