kahmi_vaalea_krop

Voimasanaryhmästä voimia haastavaan elämäntilanteeseen

Läheisen ihmisen huumeriippuvuus tuo mukanaan stressiä, huolta ja syyllisyydentunteita. Usein asioita on vaikeaa käsitellä puhumalla. Kirjoittaminen voi tarjota väylän kaoottisten ajatusten
prosessoinnille. Kirjoittaminen on terapeuttisempaa, jos siihen sisältyy vuorovaikutusta.

Päihdelinkin nettisivustolla on järjestetty kaksi kertaa Voimasana-kirjallisuusterapiaryhmä huumeiden käyttäjien läheisille. Kirjallisuusterapialla tarkoitetaan vuorovaikutuksellista, ohjattua kirjoittamista tai lukemista, joilla pyritään terapeuttisiin tavoitteisiin. Ryhmässä kirjoittaminen luo yhteisyyden tunnetta.

Toimin molempien ryhmien kirjallisuusterapiaohjaajana. Ryhmät toteutettiin verkossa ja ne toimivat anonyymisti. Ohjaajan antamia tehtäviä oli mahdollista tehdä joko on-line -istuntojen aikana tai myöhemmin viikon kuluessa. Ryhmät kestivät molemmilla kerroilla noin 3 kk. Tehtäviin yhdistettiin valokuvia, runotta sekä musiikkia.

Idea nettiryhmästä syntyi halusta kehittää läheistoimintaa. Vertaistukiryhmissä keskustelu painottuu usein päihderiippuvaisen läheisen ongelmiin, ei niinkään omaan jaksamiseen. Siksi aloimme Irti Huumeista ry:n vastaavan psykoterapeutin Katja Minna Hakasaaren kanssa pohtia mahdollisuutta järjestää kirjallisuusterapiaa netissä. Yhteistyökumppaniksi saimme Päihdelinkin, joka tarjosi keskustelupalstan käyttöömme. He huolehtivat myös kyselyiden toteuttamisesta.

Ensimmäisen kerran ryhmä kokoontui 2013. Ryhmään ilmoittautui 11 osallistujaa, joista 5 jäi aktiivisiksi osallistujiksi. Toisen vuonna 2015 toteutetun Voimasanan osallistujamäärä kutistui kolmeen, vaikka alun perin ryhmään ilmoittautui 12 osallistujaa. Keskeytyksistä huolimatta uskon, että ryhmiä kannattaa edelleen kehittää läheisten jaksamisen tueksi.

Kirjallisuusterapiaan osallistuminen ei ole helppoa. Oman roolin pohtiminen läheisen päihderiippuvuudessa on välillä uuvuttavaa.  Motivaatiota päihteistä irrottautumiseen ei voi läheiselleen lahjoittaa. Ensimmäisen ryhmän osallistuja kuvasi prosessia näin: ”Tiemme on ollut mielenkiintoinen, ei helppokulkuinen vaan on sisältänyt ylä- ja alamäkeä, upottavaa hiekkaa, kivikkoista polkua, jyrkkää rinnettä, hurjaa vauhtia ja suonsilmäkkeiltä tuntuvia hetkiä.

Ensimmäisen ryhmän palaute oli positiivista. Erityisen tyytyväisiä oltiin vertaistukeen. Tehtäviä kehuttiin uusia näkökulmia antaviksi ja tunteita herättäviksi.  Myös toisen Voimasanan osallistujat pitivät ryhmästä, vaikka keskeyttäneiden suuri määrä vähensi vertaistukea.  Medianäkyvyys olisi kirjallisuusterapialle eduksi; ihmiset tarvitsevat menetelmästä lisää tietoa uskaltautuakseen mukaan. Ohjaajan on hyvä muistuttaa siitä, että tuskallisten tunteiden vuoksi ei kannata keskeyttää – kirjoittaminen palkitsee viiveellä.