Kannabiksen kokeilu ja käyttö saattaa murtaa perheen

Viime päivinä lehdissä on ollut useita uutisia, joissa on kerrottu kannabiksen lisääntyneestä kaupittelusta lapsille, joista nuorimmat ovat olleet vasta 12 - 13-vuotiaita. Viimeksi pääkaupunkiseudulla sekä Espoossa että Sipoossa oli kannabista organisoidusti välitetty kouluissa.

Viranomaiset ja koulu ovat varmasti puuttuneet näihin tapauksiin riuskalla otteella ja kukin omalla vaikuttamisalueellaan ja -vallallaan. Niin pitääkin, sillä asiaan puuttumisen nopeus ja oikeat yksilökohtaiset sekä kokonaisvaltaiset toimenpiteet ovat todella tärkeässä asemassa, jotta meillä vanhemmilla olisi mahdollisuus vaikuttaa kannabista kokeilleen tai jo jonkin aikaa käyttäneen lapsen ja nuoren asenteisiin, arvomaailmaan ja sitä kautta hänen omaan elämänhallintaansa.

 

Kannabiksen kokeilun todeksi paljastuminen on lähes aina täydellinen yllätys perheelle ja läheisille, voidaan perustellusti puhua perheen shokki- tai paniikkitilasta. Äiti ja isä tuntevat olevansa avuttomia ja voimattomia oman lapsensa kanssa, eivätkä heidän sinänsä aivan hyvät perustelunsa asian vakavuudesta yleensä tavoitakaan lasta, joka erilaisiin tietoihin perustuen osoittaa vanhemmilleen että kannabishan on täysin vaaraton luonnontuote. Jos nuori on kokeilun myötä rakastunut kannabikseen, niin sen aiheuttama mahdollinen riippuvuus ei aineeseen rakastuneelle nuorelle ole yleensä minkäänlainen lopettamisargumentti. Vanhemmat kokevatkin erittäin usein musertavaa syyllisyyttä ja raastavaa toivottomuutta siksi, että he jatkuvasti epäonnistuvat oman lapsensa ohjaamisessa, hänen käytökseensä vaikuttamisessa ja joutuvat avuttomina seuraamaan lapsensa toimintaa.

 

Vanhempien ensimmäinen kohtaaminen huumausaineisiin onkin lähes aina kannabis, ja ensimmäinen kohtaaminen sen vaikutuksiin näkyy omassa lapsessa. Lapsen käyttöön ja oireiluun puututaan, kun se tavalla tai toisella havaitaan.

 

Entäpä sitten vanhemmat ja läheiset, siskot, veljet, mummot, ukit? Hekin tarvitsevat itselleen tietoa, ymmärrystä, osaamista ja työkaluja siihen, miten he itse kykenevät perheen kriisistä selviämään ja tukemaan omaa lastansa silloin, kun tukea eniten tarvitaan. Toimiva tapa läheisille saada tukea jaksamiseensa on saman kokeneiden läheisten vertaistukiryhmät. Näissä ryhmissä läheinen saa tarpeellista tietoa, uutta kykyä ymmärtää omaa tilannettaan ja löytää itse uusia eväitä muuttaa omaa toimintatapansa. Läheisissä lisääntyy ymmärrys, he saavat uutta toivoa ja vahvuutta, jonka voi suunnata sekä muihin läheisiin että oman lapsensa hyväksi tukemalla heitä oikeansuuntaisilla toimenpiteillä hädän hetkellä.  

 

Rohkaisen vanhempia ennakkoluulottomasti hakemaan tietoa, ottamaan yhteyttä auttavaan puhelimeemme ja hakeutumaan läheisten vertaistukiryhmiin. Tiedän että sinulle äiti, isä, sisko, veli, mummo tai ukki ensimmäinen kerta ryhmässä on vaikein ja tuskallisin. Kolmannella kerralla tuskasi yleensä heikkenee. Siitä alkaa sinun toipumisesi. Ja sitä myötä lapsesi toipumisen oikeanlainen tukeminen.

 

Jukka Riipinen

vt. toiminnanjohtaja

Irti Huumeista ry

puh. 0400 937 128

Palveleva puhelin 010 80 4550 arkisin klo 9 – 15 ja 18 - 21

 

Kirjoitus on julkaistu 17.2.2010 Helsingin Sanomien Mielipiteitä-osastolla

 

Palaa otsikoihin